Tässä sitä ollaan taas leikkauksen jälkeen. Minulle tehtiin 24.8.2015 vasemman rinnan pienennyleikkaus ja oikeaan rintaan tehtiin nänni. Nänni tehtiin uudesta rinnasta muotoilemalla ja jotenkin muotoiltiin nännin mutoiseksi. En tiedä miten. Sitten rinnana pienennys leikkaus tehtiin vasempaan rintaan. Päiväkirurgiassa tehtiin yhtäaikaa kummatkin leikkaukset. Sairaalasta päästyttyäni viikon jälkeen alkoi särkemään vasenta rintaa ja ihottumaa alkoitulla rintaan ja leikkaushaava alkoi vuotmaan enemmän nestettä. Menin haavahoitajalle siellä käskettiin hoitamaan ihottumaa ja rasvaamaan ihoa sekä särkyyn ottaamaan lääkettä. Kirurgi katsoi tietysti rintaani. Eikä todennut mitään hälyttävää. Viikom tullessa lopuun iho haavan ympäriltä alkoi punertamaan ja kipua oli edelleen. Haavahoitaja totesi, että olisi hyvä katsoa viikonlopun yli koska oli perjantai ja merkitä tussilla punoitusta ja sen leviämistä. Turhaan ei kannattaisi antibioottia ottaa, kun särkyä on monenlaista ja punoitusta.
Viikonlopulla alkoi tihkuamalla tulla rinnasta nestettä useita desejä. Menin päivystykseen ja tietysti ulkopaikkakunnalla (veljen luona kylässä tihkuaminen alkoi..) Siellä jonotin 3 tuntia rätit ympärilläni kun kudosnestettä vuosi. Sitten lääkärin luokse päästyttyäni lääkäri totesi, että hän ei uskalla tehdä mitään kun ollaan tarkkoja antibiooteista ja leikkauksista. Suositteli menemään oman paikkakunnan sairaalaan, kun tietävät minusta paremmin. Sain lähetteen ja lähdin yöllä 200km päähän oman paikkakuntani sairaalaan.
Yöllä olin tarkkailussa ja minusta tehtiin tutkimuksia ja haava alkoi taas vuotamaan ja tulehdusarvot olivat nousseet ekasta sairaalasta tullessani 49:stä 72:teen. Jäin sairaalaan ja siirrettiin omalle osastolleni missä olin ennenkin ollut eli kirurgiselle osastolle. Sairaalassa haavaan laitettiin siteitä ja anntettiin särkylääkettä ja antibioottia. Minulle tehtiin bakteeri viljelmä rinnasta, jotta oikeaa antibioottia voitiin suonensisäisesti antaa. Olin sairaalassa hyvässä hoidossa. Sivuvaikutuksena oli oksentelu, kun kuumeen noustessa pahaolo iskee. Niin minulla oli myös eka sairaalassa kuume 38.1 astetta ja se pysyi sairaalassa melko samana.
Seuraavana päivänä kirurgi tutki minua ja totesi että märkä pitää saada rinnasta pois. Nyt herkemmät älkää pelästykö…..
Märkää siis puristettiin myös tarkkailussa pois rinnasta. Niin jatketaan. Kirurgi sanoi että haavaa pitää leikata veitsellä isommaksi, että märkä ja kudosneste tulee ulos. Kirugi leikkasi haavaa isommaksi ja minulle annettiin todella vahvat kipulääkkeet, mutta kyllä se sattui, olen vielä kipuherkkä. Kirurgi puristi märkää ja kudosnestett ä ja laittoi haava sidettä ja sairaanhoitajat hoitivat haavaa. Haavasta täytyy tulla nestettä ulos että se paranee. Sairaalassa peseydyin aamun illoin, koska avohaavaa tuli suihkutaa 2 kertaa päivässä, jotta haava olisi puhdas. Haavasta tuli siteisiin nestettä, joten haava hoito oli tärkeää. Toisena päivänä sairaalassa minulla oli pahoinvointia, koska kipulääkkeet olivar isoja ja kuumeen noustessa minulle iski pahaolo. Sain tipassa nesteytystä, koska ruoka ei pysynyt sisällä. Kirurgi sanoi, että lääkeet ovat olleet niin voimakkaita niin niistä tulee pahaolo. Yöllä sain myös pahoin vointiin lääkettä ja kipulääkettä lihakseen.
Seuraava päivä meni hyvin sairaalassa ruoka maistui ja olo oli parempi. Jouduin kuitenkin olemaan seuraavaan päivään sairaalassa, koska haava eritti vielä ja oli punainen. Seuraavana päivänä pääsin kotiin ja sain haava ohjeet ja epikriisin. Äitini haki minut sairaalasta. Kotona olen ottanut rennosti ja äiti on avustanut haavahoidossa. Kävin myös sairasloman loputtua terveyskeskeuksessa hakemassa lisää sairaslomaa ja kysymässä neuvoa haavahoidosta, silla avohaavaa tarttui kiinni haava lappu. Saadut haava laput eivät sopineet iholleni. Sain sairaslomaa viikon lisää sillä työni on raskasta ja kuka töhin menisi avohaavan kanssa.
Haava on alkanut parantua hyvin. Sairaanhoitajan kanssa tuli puheeksi haavanhoidon yhteydessä, että avohaavat paranevat aina sisältä ulospäin. Esimerkiksi paperi haavat paranevat toisin päin eli ulkoa sisälleppäin. Haavasta tulee vielä vähän nestettä siteenä minulle on terveyside rintaliiviin kiinnitettynä ja haava lappuja. Ongelmana kokoajan on ollut ihottuma, joka tulee teipeistä ja haavasiteistä,sekä itsensä pesemisestä 2 kertaa päivässä, haavan vuoksi Antihistamiini on onneksi avuksi. Haavahoidon yhteydessä on tullut puheeksi, että voisin olla allerginen silikonille, sillä olen käyttänyt arvissa uudessa rinnassani arpiteippiä, jossa on silikonia. Rinnanpienennysleikkauksen ja nännileikkauksen jälkeen käytin arpiteippiä ja seuraavana päivänä otin pois mentäessä suihkuun ja mitäpä tuo arpitekeekään tihkuu nestettä. Eli päädyimme etten käytä sitä teippiä ollenkaan. Sain terveyskeskuksesta raskausarpiin olevaa rasvaa, (joka maksaa apteekissa 25 €). Sain sen terveyskeskuksesta ilmaiseksi. Pullossa on n. 300ml. (aika paljon heh,…).Olisipa siitä hyötyä.
Tälläista sitä tällä kertaa, olisi kiva mennä saunaan ja uimaan, mutta odotetaan että avohaava umpeutuu. Ensiviikolla terveyskeskukseen näyttämään haavaa ja heidän arvioitaan sairaslomasta.
terveisin… ofelia.. 🙂 !
Tein tässä uunijuuteksia taas kerran. Sain tädiltäni hyvän ohjeen ja punajuurta käytin ensimmäistä kertaa. Sipulia en käyttänyt ollenkaan, koska olen sille todella allerginen. Maistuuhan ne hyvältä ilman sipulia.
Uunijuurekset
3-4 perunaa
Bataatti (n.300g)
3-4 porkkanaa
3-4 punajuurta
oliiviöljyä
tuoretta basilikaa, timjamia, ruohosipulia
runsaasti rakunaa /maun mukaan mieluummin vähän reilusti yht. 1 1/2 Dl silputtuna
mustapippuria /grillimausteseos
suolaa
1. Kuori ja kuutioi juurekset isoiksi lohkoiksi. Kaikki juurekset oltava samankokoisia
2. Perunaa ja porkkanaa ei tarvitse kuoria
3. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja lado isoon uunivuokaan. Ensin mausteet sitten vasta oliiviöljy, koska mausteet tarttuvat juureksiin paremmin.Punajuuret eri vuokaa uunissa ja eri astiaan kun maustetaan ja laitettaan öljyä, koska punajuuri värjää muut juurekset.
4. Paista 200-asteisessa uunissa n. 45 min kunnes juurekset ovat pehmeitä. Ensin punajuuret paistumaan ja tämän jälkeen muut juurekset.
Tässä sitä on nautittu kesästä, varsinkin sateisemmasta. Taas tuli kutsu leikkaukkseen. Päiväkirurgiassa minulle tehdään nänni ja toista rintaa pienennetään. Ensi kuussa on sitten jännät paikat. Eipä tuo leikkaus enää jännitä, sillä onhan minulle tehty monta vaativampaakin leikkausta. Nyt sitten otin tavoitteekseni, että nautin nyt kesästä ja heinäkuu/elokuusta ja teen kaikkea mitä en leikkauksen jälkeen voi tehdä, kuten uimista ulkoilua, pyöräilyä, lenkkeilyä, jumpaa, pianonsoittoa, matkustelua, mökkeilyä, marjojen poimimista yms..
Jatkuuu…
Niin tosiaankin nyt jatkan kertomista mitä sitten oikein kävikään vuonna 2014 vuoden alussa. Olin juuri valmistunut ammattiini ja huomasin, että isompi rintani vaivaa ja liikuntaa harrastaessani jokin liikkui rintani sisällä. No lähdin tutkimuksiin otetiin ultra, mammografia, ohut neulanäyte sekä röntgenkuvat rinnoistani ja keuhkoista. Todettiin että rinnassani on kasvain joka on suuri. Eikä tuolloin osattu sanoa, että onko kasvain pahalaatuinen ja onko syöpää. Epäiltiin harmitonta kasvainta fyllioidi tuumoria, joka ei ole syöpää ja joka ei ole vaarallinen. Ohut neulanäytteessä todettiin fyllioidi tuumori.
Rinta leikattiin osapoistolla eli osa rinnasta leikatiin, jotta saataisiin kasvain pois. Kuitenkin leikkauksessa kasvainta ei voitu kokonaan poistaa, koska rinta oli täynnä rihmastoa, jota kyseinen kasvain tekee. Kasvain oli myös agressiivinen, jos kasvain olisi ollut pienempi osapoistolla olis sen saanut pois eikä se olisi syöpää.
Syöpää kasvain on jos on agresiivinen ja tekee ns, rihmastoa rintaa. Ei ole syöpä kasvaimen tyyppinen, kun ei tee etäispesäkkeitä kainaloon, vaan kasvaa suureksi syövän kaltaisena. Kasvain oli kooltaan niin suuri n. 9cm ja kasvanut koko nuoruuteni, olisi pitänyt itse havaita ennemmin mutta oireettomana ei sitä huomannut. Mutta naisilla on yleensä erikokoiset rinnat ja itse en gynegolgilla ollut käynnyt kun siihen ei ollut tarvetta. Eikä rintojen kanssa ollut ikinä ongelmia ennekuin kasvain oli kasvanut todella suureksi ja alkanut vaivaamaan.
Kaikkein järkyttävintä ja omituista oli, että osapoisto leikkuksen jälkeen minulla oli kontrollikäynti siitä mitä jatkossa tehdään ja mikä kasvain olisi, sekä mitä leikkauksessa kävi. Girugi katsoi haavat miten ne ovat sulkeutuneet ja totesi hyvin ovat parantuneet. Hän myös kertoi leikkauksesta, että rinnassa on niin sanottu fyllioidi tuumori, jota viimeksi epäiltiinkin. Harvinainen yleensä 20-30% nuorista naisita 28-35 vuotiaista saa sen . Perinnöllisyyttä rintasyöpään oli kysytty useasti, mutta suoranaisesti suvussani ei ole rintasyöpää, mutta joillakin naisilla suvussani kuitenkin on. Olen kuitenkin nuoremmasta päästä kenellä syöpä oli. Yleesä periytyy äidin suvusta ja syöpää ei siellä ole todettu toisin kuin papan suvussa.
Girurgi kertoi nopeasti,että kasvain oli niin iso että ei voitu poistaa kokonaan ja rihmastoa rinta oli ihan kokonaan täynnä, kasvain on syöpää, kuitenkin kasvain on sellainen joka ei leviä imusolmukkseisiin. Tulimme muiden kirurgien kanssa päätökseen että rinta pitää poistaa, sanoi kirurgi. Vain viisi minuuttia tietoon enkä oikein osannut kysyä ,kuin että syöpää onko vaarallista. Syöpä hoidoista voidaan puhua, kun rinta on poistettu kirurgi totesi. Leikaus aika sovittiin muutaman viikon päähän. Lähdettyäni vastaanotolta äitini odotti minua aulassa. Äiti kysyi,että mitä todettiin sanoin, että kerron kahvilassa. Siellä kerroin äidille, hän järkytti ja sanoi eikö minua itketä sanoin, että ei koska tiedän että se ei leviä ja sen saa pois rinnan poistolla. No tietysti olin surullinen ja itketti iltaisin, koska en ole ennen rinnan osapoistoa ollut ikinä sairaalassa ja olen niin nuori ja kaikkia riskejä on aina leikkauksissa. Sana SYÖPÄ on aina kuollettava sana, jos kuolen. Onneksi ei syöpä ollut tavallinen ja tuudittauduin siihen.
Kahden kuukauden kulututtua ensimmäisestä leikkauksesta tehtiin rinnan kokopoisto. Leikkaus oli iso ja sain autoimmuunisen nokkosihottuman ennen leikkausta. Minulla on koko ikäni ollut nokkosihottuma ja stressi ja kaikki leikkauksen aiheuttivat tämän. Leikkaus onnistui, mutta tuntui oudolta olla ilman toista rintaa. Enemmän nokkosihottuma haittoi koko kehoani ja siitä saadut allergia lääkkeet. Olin välillä ihan lääketokkurassa, kun sain burana 500mg ja paratabsia 1g sekä allergia lääkeet päälle.
Sairaalasta sain proteesin, joka oli pehmeä ei silikoninen. Sen sai laittaa haavan päälle heti eikä se painanut kun haavassa oli vielä sulavia tikkejä ja alue oli kipeä. Silikoni proteesin sai vasta kun haava oli parantut. Ongelmana leikkauksissa oli sulavien tikkien tulo esille. Terveyskeskuksessa olin tikkien takia useasti. Minulla kun tikit ei sula niin hyvin. Kesken työ päivän huomasin, että siimaa tulee haavasta ulos 1mm. Ja ei kun työpäivän jälkeen sairaanhoitajan vastaan otolle. Niin siima oli keskellä haavaa, kun toisesta puolesta veti toinen rinnan pää liikkui ja kun toista puolta siimasta veti kainalonpuoleinen haava liikkui vähän kuin näin .____. oli haava ja tikin päät kiinni. Sitten vaan soitto sairaalaan ja kysyin saako leikata keskeltä poikki ja vetää tikki siimaa, kun terveyskeskuksesta sairaalaan ei voitu soittaa( joku salassapito velvollisuus). Aina kysyttiin oliko tikit sulavia vai ei. Sulavia ne oli, kun minulla ei sula kunnolla. Heh. heh.
Kontrolli käynissä 3 viikon jälkeen leikkausksesta sain sairaalasra maksusitoomuksen syöpäyhdistykselle, jotta yhteiskunta korvaa proteesin, koska proteesi maksaa 175€. Proteesin on tuolla laatikossa makuuhuoneessa ni tallessa muistuttamassa rinnattomuuttani.Kontrollissa todettiin haava hyvin paranemaan päin. Seuraava kontrolli olis vasta 6kk jälkeen. Haavaan ehdotettiin arpiteippiä, joka estää arpeutumisen sillä minulla sitä esiintyi. Huom. arpiteippi kokoa 18x10cm maksaa 22€. eli aika tyyristä. Sain liivit ja proteesin ilmaiseksi. Myöhemmin syksyllä ostin uimapuvun johon sai proteesin. Ja oli se vähän outoa uidan kun piti mennä suihkukoppiin peseytymään ja vaatekopissa vaihtaa vaatteet. Tietysti saunassa eräs mummo sanoi, ei täällä saa olla uimapuvulla ja juuri olin saanut kassalta luvan siihen ja sanoin mummolle, että minulla on lupa pitää uikkari. Ajatelkaa mitä lapset ajattelisivat, kun näkisivät rinnattoman naisen arvilla ,varmaan pelästyisivät. No yleensä teinit pitävät saunassa uikkareita ja varmaan sen vuoksi mummo huomautti. Mistä hän sen olis voinut tietää ,no ei millään. Uikkareita varsinkin nuorille rinnattomille on hankala löytää varsinkin alle 60€. No minä löysin mustan ja aika hyvän näköisen. Niin sairalassa myös kerrottiin kontorillikäynnillä, että en tule tarvitsemaan syöpähoitoja, sillä kun rinta on pois niin kasvain ei oleviä, kun rinnan alue on siisti ja koko kasvain rippu rinnan mukana lähti pois. HUH. Ne syöpähoidot ovat kovia ja raskaita. Minä olin jo siinä toivosssa että minähän joudu sellaisiin hoitoihin, mutta kirurgi sanoi, että en niitä tarvitse. Sairaalassa käydessäni kirurgian vastaan otolla oli ihmeellistä, että minä olin nuoremmasta päästä, vaikka tuolloin olin 30v. Sairaalassa leikkauksista toipuessani huoneessani oli vain iäkkäämpiä naisia. huom varmaan 50v ikä-eroa.
Nyt sitten vuoden alussa 2015 oli kontrollikäynti ja silloin puhuttiin rintareskontruktiosta eli rinnan uudelleen rakentamisesta, jota oli jo heti rinnanpoiston jälkeen kysymättäni ehdotettu, että uusi rinta tehdään. Sairaalassa sanottiin, että olin niin nuori ja paranen nopeati, että kannattaa leikkaus tehdä. Leikkauksesta sanottiin, että se on vaativa ja paraneminen kestää kauan. Sain peruutus ajan 2 viikoa kontrollista. Aika pian ja siinä ajassa ei ehtinyt edes ajattelemaan leikkausta. Niin ja sairaalassa kirurgin kassa päädyttiin siihen, että rinnan uudelleen rakentaminen tehtäisiin alavatsa kielekkeellä, eikä selästä otettavalla kielekkeellä. Tämä kyseinen tram- leikkaus voitiin tehdä minulle,koska minulla on skolioosi eikä selästä voitu ottaa kielekettä.
Eli tämä leikkaus oli sitten suurin ja kivullisin haaastavin ja vaikein mitä minulle on tehty, niin liikumisen ja kuntoutumisen suhteen. Ennen leikkausta tulin edellisenä iltana sairaalaan. Unta en oikein saanut, joten minulle anntettiin rauhoittavaa, sillä silloin aloin jännittämään todella paljon leikkausta.Alavatsasta otettiin noin 50cm pituinen pala, joka näyttää tältä; rinnankorjaus.pdf ja siirrettiin rinnaksi. Käsi piti olla 2viikkoa 45 asteen kulmassa, sillä verisuonia oli yhdistetty. Pälläni oli rintaliivit, jotka sai vain poistaa pesun ajaksi ja niitä piti pitää n. kuukauden verran. Sain myös vatsan tueksi liivin, jota piti käyttää enintään 6 viikkoa aina liikkuessa, koska se tuki vatsaa turvotukseslta. Jalkoja piti pitää koukussa ja vähitellen suoristaa. Itse pidin jalkoja koukussa ainakin kuukauden, kun vatsaa aristi niin paljon että en pystynyt nukkumaan jalat suorana. Rinta tehtiin oikealle puolelle, joten sen puolen kyljellä en ole vieläkään kovin mielellään nukkunut. Kykyyn en voinut mennä vatsan takia yli kuukauteen. Vatsassa tuntui kuin olisi ollut kiviä sen päällä. Jumppaohjeita sain, joka leikkauksen jälkeen ja heti niiden jälkeen täytyi niitä tehdä ahkerasti. Leikkauksen jälkeen minulla oli katetri, koska leikkaus kesti yli 5 tuntia. Leikkausessa oli kaksi tiimiä, koska leikkauks oli vaativa sen suhteen, että verisuonia oli niin paljon liitettävä yhteen ja ”lihaa siirrettiin a- paikkaan b.” Kainalosta oli dreeni ja kummaltakin alavatsan puolelta. Niin se katetri se oli elämäni kamalin kokemus. Dreenissä on mutteri jota kierretiin auki, jotta virtsakulkee pussiin. Yksi hoitaja oli sitten laittanut tämän mutterin pienelle virtausteholle. Niin sitten kävi että virtsa ei kulkenutkaan kunnolla ja arvatkaapa miten kova vessahätä. Soitin hoitajaa kellolla ja sanoin on todella kova pissahätä sattuu vatsaa ja eikö se toinen hoitaja avaa ja kierrä mutteria auki monia kierroksia ja sano että olipa kovin pienellä teholla ja virtsaa alkoi virata. Silloin aloin itkemään ja hoitaja sanoi: tekikö se niin kipeää?. Teki mieli sanoa pari valittua sanaa. Se sama hoitaja tuli mun luo sen virtamutterin avanneen kanssa ja sanoin siitä hänelle, että rakko meinas haljeta ja sattui ja itkinkin. Se sanoi että kyllä sen muttterin olla hellässä. No eipä noille voi mitään, tekee hoitajatkin virheitä, mutta ajatelkaa miltä tuntuu kun ei pääsen vessaan ja on kova hätä.
Sairaalassa, jouduin heti kulkemaan sen miten pystyin, tietysti tuettuna, kun vatsa ja käsi ei antanut periksi. Onneksi fysioterapetutit osasi hommansa ja mies puolisiakin oli avussa sai tukea kävelemisessä enemmän. Rinnassani oli aina mittari, joka mittasi uuden rinnan lämpötilaa, sen vuoksi koska tarkkailtiin verenkiertoa uudessa rinnassa, kun kainalosta ja rinnan aluella verisuonia liitettiin yhteen niin paljon, samoin kuin vatsan alueella. Kun sain lähteä 4 päivän päästä leikkauksesta kotiin oli autoon istuminenkin vaikeaa, ei oikein tiennyt miten istua. Olin rakkaan äitini hoivissa ja veljenikin siinä sivussa auttoi. Päivisin yritin kävellä ja tehdä fyssarin ohjeita kykyni mukaan. Kyllä liikkuminen auttoikin vaikka käsikynkkää äidin kanssa alkukeväästä sohjossa käveltiin. Sitten kun menin leikkauksen kontorolliin maaliskuussa huomattiin, että oikea käsi ei nouse hyvin ja fysioterapiassakin jumpattiin sairaalassa. Sain lähetteen oman kuntani terveyskeskuksen fysioterapiian, joka eilen loppui. Kuukaudessa noin pari kertaa fysioterapiaa käden ja skolioosini takia. Fysioterapian ohjeet ovat auttaneet todella paljon ja olen saanut uusia jumppa ja liikunta ohjeita ja yhdessä fysioterapeutin kanssa ollaan niitä harjoiteltu. Käsikin nousi ylös siinä toukokuun alussa ihan ylös asti ,jeeee. Siellä konrollissa oli aika ronskit ottteet mun uuden rinnan kanssa. Kirurgi vaan reippaasti otti teipit pois jotka piti itsestään lähteä suihkussa. Itse en ollut uskaltanut paljon koskea uuteen rintaani, kun on haavat ja tuntuivat oudol. Kirurgi reippaasti nosti rintaani ja totesi, että on hyvin parantunut ja vatsani on hyvin myös. Sanoin hänelle että vatsa ei oikein ole vielä työkuntoinen. Sain hakea vatsan vuoksi vielä pari viikkoa sairaslomaa omalta lääkäritä terveyskeskuksesta. Niin on tämä rinnan poisto ja fyllioidi tuumori harvinainen, että peruslääkärit eivät ole sellaisesta edes kuulleet. Rinnanpoito koodi tulikin sitten sairaslomatodistukseen rinnan osapoistona. Lääkärien tulisi kyllä ne koodit osata ja etsiä ettei potilaan tarvitse selitellä. Olen kyllä kaikki paperin säilytänyt ja antanut eteenpäin terveyskeskukseen.
Tässä sitten sitten odottelen kutsua lopulliseen rintojen kauneusleikkaukseen. Olen sairaalassa, jonossa koska korjaukset voi tehdä vasta 6kk päästä tram- leikkauksesta, kun rinta on laskeutunut kokonaa omalle kohdalleen. Turvotusta kyllä olikin rinnan kohdalla ennen meni liivi 75C ja turvotuksen aikaan 85c. Nyt sitten muutamia viikkoja sitten kokeilin kaarituki liivejäni kokoa 75c ja ne mahtui ja muut topit. Kun mitään liiviä ja toppia en saanut päälle vanhoista vaatteista. Oli aika turhauttavaa ja varsinkin silloin kun oli vyötäröliivi farkkuja en käyttänyt 3kk. Kollege housut oli parhaat , koska tukivyö oli niin korkea kun olen näin lyhyt piti sitä laitella kaupassa käydessäni ja muissa paikoissa kun kävelin kun liivi painoi alavatsaa juuri haavan päältä. Minulle tehdään tässä syksyllä toisen rinnan pienennys ja toiseen nänni. Ilmeisesti otetaan toisesta nänninstä pala toiseen. En oikein tiedä kun nopeasti selitettiin. Enkä tiedä onko se pienennys leikkaus rintarauhasia säästävä, että tulevaisuudessa voin imettää, vaikka ei se imetys nyt ole prioriteetti minulle. Nyt olen sitten harrastanut liikuntaa ja etsinyt sijaistöitä, kun taas vakkaripaikkaan en voi ottaa kun uusi leikkaus on syksyllä. Tässä työttömänä olen sitten ollutkin ja liikuntaa harrastanut melkein päivittäin. Paino ei vaan ton leikkauksen jälkeen tahdo laskea. Paino nousi leikkauksien aikana 10kg. Kun en voinut kunnolla kävellä 2kk. Osa tekiä voi olla hormooni lääkitys minipillerit, jotka turvottavat. Uuden rinnan kanssa olen ollut uimassa samanlaisesti kuin rinnattomanakin. Tunto ei ole vielä vatsan ja rinnanaluieilla normaali, mutta siihen menee aikaa kun oikea tunto palaa. Toivotaan että seuraava leikkaus menee hyvin, kerron siitä sitten leikkauksen jälkeen. 🙂
Laitan tässä linkkejä alleviivatuiden sanojen asioista ja muutenkin linkkejä, jos kiinnostaa ja on tarvetta etsiä tietoa rintaleikkauksista, fyllioidi tuumorista yms. asiaan liittyvästä. Toivottavasti fyllioidi tuumorin kanssa eläneet löytävät tästä kirjoituksesta ja blogista infoa ja tukea. Blogi muuttuu hieman ajan kuluessa intohimooni puutarha ja leipominen sekä askartelu ja Musiikki, mutta päivitän aina leikkaustietoani ja muutakin tärkeää tietoa ed.asioista. Kuviakin laita tänne, jossain vaiheessa.
Tällainen on ollut vuoteni 2014 alkaen tähän päivään.
Aurinkoa sateisiin päiviin ja enkelin siipien havinaa iloa kaikkea hyvää.
Tervehdys!
Tuli nyt kokeiltua kerrankin jotain uutta, niin tätä blogi kirjoitusta. Olen tässä vuoden verran miettinyt, että blogin kirjoitus on aiheellista.
Vuoden 2014 alusta tähän päivää on elämässäni tapahtunut elämää koettelevia asioita, ja sitä on tullut mietittyä kuinka sitä elämästä selviää. Sekä miten tulen arkipäivääni elämään muuttuvien asioden myötä. Sairastuminen yllättäen on sitä, jota ei toivoisi kenellekkään. Sen sanan kuuleminen koskettaa syvältä ja sairauden kuuluminen harvinaisuuden piiriin on jotenkin niin myllertävää. ”miksi minä”
En ole ainoa, joka kohtaa tämän sairauden ja onneksi sain tietoa tästä ”ongelmasta”. En ollut vasta kuin 30v kun kuulin sanan ja selostuksen ”onneksi ja onneksi” kohdallani ei leviä.
En tiedä mistä olen saanut innon kerätä enkeleitä, luulen että innostukseni keräämiseen tuli sukulais ”mummolta”, joka myös keräsi enkeleitä. Niitä olen tarvinnut viimeisen puolentoista vuoden aikana tuomaan turvaa.
Huomenna lisää……
